Kolme asiaa, mitä Jamaika on opettanut minulle

Sarkasmi

Matkustaminen Mikon kaltaisen tyypin kanssa on joskus, kaikesta ihanuudesta huolimatta, rankkaa. Isoja ja tyhmiä riitoja on joskus tullut hänen heitoistaan. Se on vain sarkasmia, hän sanoi, kun suutuin. Mutta tällä reissulla itsekin opettelen tätä vaikeaa taiteen lajia. Tennarit sähköjohdoissa jamaikalaisen kahvilan pihalla oli esimerkiksi mielestäni oiva juttu.

Ps. eli selitys. Eräälle tapaamallemme ranskalaiselle poliisitkin yrittivät myydä ruohoa.

Oleminen

Tämä reissu on aiempiin poiketen hieman erilainen. Vietämme enemmän aikaa yhdessä paikassa emmekä kiidä paikasta toiseen, kuten olemme tehneet monesti. Olemme enemmän paikassa a, menemättä paikkaan b, mikä on joskus kaltaiselleni hösöttäjälle haastavaa.

Tapasimme pari itävaltalaista, ja saimme eurooppalaisen tekosyyn olla tekemättä mitään muuta kuin hengailla heidän kanssaan. Eva ja Erich - lausutaan Jari - pitävät Eläkeläisistä. Siis tietenkin siitä bändistä. Tästä sain aasinsillan eläkkeellä olemiseen, rentoutumiseen ja elämästä nauttimiseen tässä ja nyt. Stressitaso on täällä laskenut, ja opettelen olemista. Olla vain. Jaa mon, se on kivaa.

Riimit

Kun nyt Suomessa puhutaan uudistetuista liikennemerkeistä, minulla olisi jamaikalainen ehdotus. Laitetaan sukupuolineutraalien kuvien sijaan liikennemerkkeihin riimejä.

Täällä reittitakseilla ajellessamme olemme törmänneet esimerkiksi kylttiin Protect your head, don' t end up dead. Ytimekästä, sekä rimmaavaa. Suomessa voisimme käyttää vaikka merkkejä: Muista aina turvis, ettet lennä kurvis.

Kukkapuita ja muita

Jätimme taaksemme tammikuisen Kuopion ja Lensimme Arlandan kautta Fort Lauderdaleen, lähelle Miamia. Viivyimme paikassa vain yön yli, ja jatkoimme seuraavana aamuna matkaa kohti Jamaikaa. Matka meni kommelluksitta, vaikka minä huomasin vasta tullien jälkeen että reppuni sivutaskuun oli jäänyt kiviä Azerbaidzanista. Salakuljetukseen syyllistymisen tuskani eivät kuitenkaan olleet niin suuria että olisin ilmiantanut itseni. Paitsi nyt ja tässä. Anteeksi.

Pääsimme siis Jamaikalle ja tutustuimme reittitakseihin. Niillä on todella kätevää liikkua paikasta toiseen. Meille yritetään joka paikassa tarjota perustakseja, reittitakseja kovin moittien. Mutta me ymmärrämme moittimisen taustalla olevat henkilöekonomiset syyt, emmekä ota kaikkea niin kirjaimellisesti. Yksityistaksin hinta olisi lähes kymmenkertainen, ja reittitakseissa sitä paitsi tutustuu paremmin paikallisiin. Tapasimme esimerkiksi Silja Linella työskentelevän, Ruotsissa asuvan, suomalaisen Kaarinan lapsenlapsen, joka oli nyt lomalla omassa kotimaassaan Jamaikalla.

Muutaman taksinvaihdon jälkeen pääsimme rantapaikka Negriliin. Air bnb -majoituksemme oli hintansa arvoinen pikku keittiöineen ja pyykinpesukoneineen. Lähikaupasta saimme kelpo papusia, makaronia, pekonia, sipulia ja kananmunia sekä pikakahvia. Meidän ei siis nälän yllättäessä aina tarvinnut lähteä etsimään syötävää lähiravintoloista, vaan kokkasimme kotona. Iltaisin kävimme kuitenkin maistelemassa paikallisia herkkuja, jotka eivät Negrilissä vielä kuitenkaan ylittäneet odotuksiani. Pohjanoteeraus oli katugrilli, josta luulimme saavamme hyvää paikallista jerkkiä. Paikan kokki olikin laiska, joten minä sain päivälliseksi kuolleen kalan ja kylmää riisiä. Vähän pani kiukuttamaan.

Negril on hyvinkin turistinen paikka, vaikka risteilyalukset eivät sinne tulekaan. Rantabaareja, korukojuja ja hotelleja toinen toisensa perään löytyy. Vanhat parrat meille yrittivät myydä herkkujaan. Eräänkin sellaisen herran nimi oli Dopie, tiedä sitten, mistä moinen nimi on peräisin.

Lähdimme taas reittitakseilla jatkamaan matkaa Negrilistä kaakkoon, paikkaan nimeltään Treasure Beach. Paljon rauhallisempi paikka tämä on. Oli se nyt vain ihana yksi hetki kun sitä istui Karibianmeren rannalla, hylätyltä näyttävän vanhan palmukaton alla, tuolilla, jonka joku on nimennyt Davidiksi; paikassa, jossa ei sillä hetkellä ollut ketään muuta matkailijaa kuin me kaksi. Ainoa seuramme oli itselleen olohuonetta kaivava rapu ja ainoa viihdykkeemme oli laskeva aurinko, joka muutti pilvenreunat kullaksi. Tammikuinen Kuopio ja arki eivät ihan ensimmäisinä olleet siinä hetkessä mielessä.

Kukkapuu takapihalla.

Kukkapuu takapihalla.