viikunapuun alla

viikunapuun alla

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Hevostyttöys ei kuole koskaan

Kerran heppatyttö, aina heppatyttö. Vuosien ratsastustaukonikin aikana menin kaikkialla maailmassa aina lässyttämään näkemilleni hevosille niin sopivalla kuin sopimattomalla hetkellä. Nyt kun olen alkanut taas ratsastaa viikoittain, tuntuu että sekään ei riitä, vaan pitäisi saada se kauan kaivattu oma hevonen... Tällä hetkellä unelman toteuttaminen ei ole mahdollista tulevan reissun vuoksi, mutta toivottavasti sen jälkeen tilanne olisi sellainen että kykenisin hevosen elättämään. Nähtäväksi jää sekin.

Hevosia Ring of Kerryllä (Mórchuaird Chiarraí), Irlannissa. Kahlasin converseissani läpi ojien, soiden ja kaislikoiden päästäkseni ottamaan tämän kuvan.

Mikä ratsastuksessa kiehtoo? Vai pitäisikö kysyä, mikä siinä kiehtoo eniten? Onko se hevosten kauneus mikä vetää puoleensa, vai se että saa tehdä yhteistyötä vahvan, oikukkaan olennon kanssa ja löytää sen kanssa yhteisen kielen jota molemmat ymmärtävät? Vai mahdollisuus kehittyä ratsastajana jatkuvasti ja oppia hallitsemaan kropan sellaisiakin lihaksia ja osia joita ei edes tiennyt itsellään olevan olemassa (ja nyt puhuu sairaanhoitaja, joka sai anatomiasta kuitenkin kohtuu pisteet)? Joskus tuntuu että tämän kalliin ja vaikean lajin harrastaminen taitaa olla sittenkin vain joku ihmeellinen mielen vinksahdus - siihen kun kerran sattumanvarainen tyttö lapsena lankesi, ei enää parannuskeinoa ole.

Lapsena minua kiinnosti enimmäkseen hevosten hoitaminen ja toisaalta laukkaaminen, mielellään maastossa ja mitä kovempaa ja kapeammalla tai esteisemmällä polulla sen parempi. Nyt täytän tuon extremen kaipuun muilla harrastuksilla, ja toivon ratsastustunnilta paljon juuri niitä samoja voltteja, taivutuksia, siirtymisiä ja tahdin ylläpitämisiä mitkä lapsena olivat niin tuskastuttavia. Toki ensimmäinen estetuntini tauon jälkeen palkitsi ja jätti odottamaan seuraavaa.

Nyt on viikon kesätauko tallilla jossa käyn, ja kaipaus satulaan on kova. Ensi viikolla menemmekin sitten maastoon, jos nämä ihanat suvikelit sen sallivat. Odotan sitä jo innolla.

Muoti muuttuu ratsastusvarusteissakin. Oikealla vanha, paljon kokenut ja kolhuja saanut kypäräni, vasemmalla sen seuraaja vuosimallia 2014.