Kauan kaivattu, täysillä toteutettu ja ihan mahtava reissumme on nyt takana. Arki alkoi jotenkin yllättäen, sitä ei halunnut liikaa miettiä kotiinpaluuta ennen kuin hetki todellakin koitti. Siksi olikin pieni yllätys, miten tuskallinen oli viimeinen lyhykäinen lento Brysselistä Helsinkiin. Kotimaanikävä olikin lopulta kova! En olisi millään malttanut istua paikoillaan, ja vasta siinä vaiheessa alkoivat lentotiimat painaa. Oli myös outoa että lentoemäntä kysyi suomeksi, otatko maitoa kahviin. Kun vihdoin pääsimme Helsinki-Vantaalle, olin vähällä suudella maata. Onneksi oli kiire bussiin, ja vääpelin käskyllä suoritimme reissun viimeisen hengästyttävän juoksumarssin täysissä varusteissa - ei siinä todellakaan jäänyt aikaa suomiromanttisille hullutuksille.
Oikeastaan jo Amsterdamissa tuli kotoinen olo. Kyllä se niin vain on, että Suomi on nykyisin hyvin lähellä Eurooppaa niin fyysisesti kuin henkisestikin, ainakin jos vertaa kulttuurieroja Suomen ja monien kaukaisempien maiden välillä. Ennen reissua en kokenut itseäni juuri lainkaan eurooppalaiseksi - ja edelleenkin tietysti ensisijaisesti suomalaiseksi - mutta tämäkin kokemus antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia asiaan.
Mitä jäi käteen? Seitsemän kuukautta irtolaiselämää herätti ajattelemaan asioita edes vähän paremmin muiden kuin oman napani kannalta, opetti paljon parisuhteesta, jotakin omasta kapasiteetistani sietää reissustressiä ja jatkuvaa muutosta, sekä lisäsi intoa nähdä maailmaa lisää. Maailma on niin suuri paikka ettei sitä ole koskaan nähnyt tarpeeksi, eikä se helposti mahdu mihinkään muottiin. Muutos on jatkuvaa. Maailma on hyvin surrealistinen paikka, varsinkin jos sen kiertää ympäri tarpeeksi nopeasti. Ihmisissä on hyvin paljon samaa kaikkialla. Kuitenkin niin historiat, kulttuurierot kuin elinympäristöjenkin erot vaikuttavat ihmisiin hyvin paljon, eikä minusta ei ole väärin sanoa sitäkään että kansoissa ja ihmisyksilöissä on hyvin paljon eroja eri puolilla maailmaa. Hyvyyttä ja pahuutta, väliinpitämättömyyttä ja välittämistä, ennakkoluuloja ja hyväksymistä näkee tietenkin ihan missä vain, niin kotimaassaan kuin muuallakin, itsessä ja muissa.
Jos pitäisi tiivistää reissun tunnelmat seitsemällä sanalla, ne olisivat innostus, ihmettely, väsähdys, turhautuminen, sietäminen, hyväksyminen ja uus-innostus.
 |
| Kuuraketti Brysselissä. |
