Vapaapäivä Kuopiossa

Lähdin taas Mikon hupulaiseksi Kuopioon, minulla kun sattui olemaan vapaata alkuviikosta. Hellettä täälläkin on, ja meidän kämpän ikkunat on julkisivuremontin vuoksi muovitettu, mikä entisestään lisää kuumuutta sisätiloissa. Siitä huolimatta olen täällä iloisella mielellä. Mikko lupasi viedä minut uimaan iltapäivällä, se korvaa kyllä kaiken tämän helteessä hikoilun.

Aamu alkoi muuten hyvin, mutta tajusin yhtäkkiä klo 7 että minun pitäisi olla Tampereen Koskiklinikalla klo 9 pyytämässä Malarone-reseptiä reissuun. Tämä lääkäriaika oli vaivalla muistettu varata - huomioiden vuorotyöni epäsäännöllisyys - ja kolmeen paikkaan huolellisesti ylöskirjattu. Se vaan ei tullut mieleen siinä vaiheessa kun innoissani hyppäsin Mikon kyytiin sunnuntaina, kun hän oli lähdössä Savoon päin ajelemaan. Nyt laitan sitten kaikki mahdolliset laitteet piippaamaan seuraavaa lääkäriaikaa!

Kuopion torille läksin tänään taas heti aamusta. Kävin myös Suomalaisessa kirjakaupassa kyselemässä pehmeäkantista Koraania, koska  olen ajatellut ottaa sellaisen mukaan reissuun (haluan lukea sen jotta tiedän mitä siellä sanotaan). Siellä oli kuitenkin vain kovakantinen painos, jossa teksti on niin isolla että kirjan koko ja paino on tuplasti sen mitä haluaisin rinkassani kantaa maailman ympäri. Sitten huomasin torin kauppahallissa pienenpienen antikvariaatin, ja kysäisin myyjältä olisiko heillä sattumoisin Koraania. Ei ollut muuta kuin arabiankielinen, josta ei olisi minulle hirveän paljon hyötyä. Mutta nyt oli kyllä maailman ystävällisin myyjä kyseessä: hän lupasi käydä varastolla etsimässä kyseisen kirjan ja lupasi soittaa jos löytää sen. Sitä odotellessa :)

Aito ja oikea Kuopion vossikka. Huono kuvanlaatu johtuu
siitä että jouduin nappaamaan sen noin kolmessa sekunnissa
ennen kuin näkymä peittyi innokkaiden pikkutyttöjen,
hellehattuisten äitien ja lastenrattaiden taakse.

Varoitus: Nyt seuraa sentimentaalista tekstiä

Olen ollut meidän perheessä se pakkomuutolle avoimempi osapuoli. Olen aina ollut sitä mieltä että kotini on siellä missä sydämeni on, elämänmuutokset jalostavat luonnetta, ja että aina pitää hyväksyä se, että on olemassa asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Olen jossain määrin ollut kulkuri, joka rakastaa liikkeellä oloa ja vaihtuvia paikkoja.

Viikonlopun aikana ilmoitimme kotimme vuokrattavaksi. Yhteydenottoja on tullut paljon, kiinnostus kämppäämme kohtaan on yllättänyt meidät. Tässä esitellessämme kotimme hyviä puolia mieleeni on hiipinyt ajatus: tämä koti oli meille täydellinen, en minä halua täältä pois! Täällä on ollut hyvä ihmisen olla. Tämä on paikka, jossa olen viettänyt aikuisiälläni pisimmän yhtäjaksoisen ajan. Tämä asunto on ollut minun ensimmäinen oma, oikea kotini.

Pidän Kuopiosta. Pidän uuden kodin remontoinnista. Pidän ajatuksesta että siirrymme aina kauemmas länteen (=itään) niin kuin Ingallsin perhe konsanaan; raivaamme uutta ja teemme kodin sinne mihin vankkurimme (M5) parkkeeraamme.

Mutta ikävä tulee Tampereen Keltinkadulle<3

Vaimo, älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on...

Täällä sitä ollaan sankaripuiston kupeessa. Mikko on asustellut työviikot täällä jo heinäkuun alusta asti, ja on työkaverinsa kanssa ehtinyt jo aloittaa remonttiurakan. Pojat ovatkin olleet pohjatöissä yllättävän ripeitä, ja kuulemma nyt on viimeiset hetket päättää seinien värit ja tapetit, joten lähdin nyt sitten ideaattoriksi Mikon mukaan Kuopioon.

Itsekseni lempeästi naureskelin tälle poikamiesboksille. Pojathan ovat jo ehtineet jopa sisustaa: ensimmäisenä oli hankittu TV ja digiboksi ettei yksikään peli jalkapallon mm-kisoista vaan jää näkemättä. Mikro ja kahvinkeitin ovat tietenkin olleet must-hankintoja ja nettiyhteys on heti järjestetty. Sitten he olivat käyneet Ikeassa josta oli hankittu halvimmat mahdolliset laverit. Tähän päälle Suomen armeijan makuupussi ja kas! Kelpo petihän se siinä.

Keittiöön on hankittu Ikeasta ruokapöydän tuolit jotka niissä (yhä) olevien hintalappujen mukaan ovat maksaneet 6€.

Siisteydestäkään en voi valittaa, koska "ollaan me mopattu täällä". Joten mikäs täällä on ollessa.

Kävin tänä aamuna Kuopion torilla juomassa aamukahvit. Vilkkaalta vaikutti heti aamutuimaan, ja sääkin on mitä mainioin. Ostin torilta keittiön somisteeksi vaaleanpunaisen gerberan, parveke kun on julkisivuremontin vuoksi pois käytöstä, enkä voi kylvää sinne nyt mitään. Kämpän sijainti on ideaalinen; tarvitsee oikaista vain sankaripuiston läpi, niin olen jo keskustassa. Lähikauppamme on Sokos ja Hanna Partasen leipomomyymälä on heti vanhan kasarmialueen takana. Mikon on asioiden näin ollen sitten reissun jälkeen hyvä varautua usein toistuviin kalakukko-lounaisiin :)

Asumusero! ;)

Nyt se sitten tapahtui, nimittäin rakkaani muutti maanantaina työn perässä Kuopioon. Olen tällä hetkellä kahden villikissan yksinhuoltaja Tampereen kodissamme. Onneksi tilanne on väliaikainen ja Mikko pääsee viikonlopuiksi tyttöjensä luo. Oma työsopimukseni päättyy syyskuun puolivälissä, sitten lähdemme kiertolaisiksi maailmalle, josta sitten aikanaan palaamme perustamaan kotia savonmaalle.

Kävin maanantaina Jyskissä ja ilokseni bongasin tarjouksessa olevia Catalina Estradan pussilakanasettejä. Pesin ne heti samana päivänä ja petasin niillä sängyn, ihania ovat kerta kaikkiaan!

Pirlo on luotettava petauskaverini, aina valmiina siihen työhön.

Vesper suunnittelee seuraavaa siirtoaan. Hypätäkö vai ei?